KUVIA JA TARINOITA - Karjalan Pyhäjärvi ry

Turvetaistelusta syntyi Karjalan Pyhäjärvi ry

Pyhäjärven veden laatua uhkasi Kesälahden Juutinsuolle Vapon suunnittelema turpeennosto. Ojitusta ehdittiin tehdä liki kymmenen vuotta, ennen kuin kansalaisten ja ympäristöviranomaisten ankara vastustus tehosi. Hanke raukesi ja suuremmalta vahingolta vältyttiin. Turvesuon innokkaimmat vastustajat perustivat 1990-luvun alussa Karjalan Pyhäjärvi ry:n, sillä järven tila ei suinkaan ollut heikentynyt pelkästään Juutinsuon humuksista. Yhdistyksen tavoitteeksi asetettiin järven alkupäisen luonnontilan palauttaminen. Tavoitteessa riittää tekemistä vielä monelle sukupolvelle. Lähde Jouko Turkka

Kalankasvattamotaistelussa torjuntavoitto

Ensimmäinen taisto Varmonniemellä sijaitsevaa Pyhäjärven Lohi -kalankasvatuslaitosta vastaan käytiin jo 1970-luvulla. Lupa myönnettiin vasta manttaalinmukaisen äänestyksen jälkeen. Ehtona oli veden laadun seuranta. Sen otti huolekseen Pohjois-Karjalan vesipiiri, joka hoiti vesiasioita ennen ympäristökeskusta ja oli osa valtakunnallista vesihallintoa. Viiden vuoden tuotannon jälkeen lupa-anomus tuli uudelleen esille ja kiista oli aiempaa rajumpi. Veden laatu oli heikentynyt, levämäärät runsastuneet ja särkikalat vallanneet asemia. Voimakkaasta vastustuksesta ja valituksista huolimatta vesioikeuden päätöksellä laitokselle vahvistettiin lupa eräin rajoituksin 1984. Seuraavasta luvasta Karjalan Pyhäjärvi ry valitti aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, mutta lupa myönnettiin edelleen kuitenkin ehtoja selvästi tiukentaen. Jonkinlainen torjuntavoitto kuitenkin saavutettiin.

Kalankasvatus Pyhäjärvellä päättyi 1990-luvun lopulla, kun silloinen ympäristökeskus vuokrasi allasalueen ja liitti sen ympäristöineen ennestään rauhoitettuun valkoselkätikkakoivikkoon. Kun kirjolohentuotanto oli kasvanut, levähaitat olivat pahentuneet. Hiipunut tuotanto oli sen sijaan suoraan verrannollinen lähiympäristön vesien parantuneeseen tilaan.

Lähde Jouko Turkka

Kalastusmaaottelu Suomi-Venäjä

Suomen ja Venäjän välillä käytiin 1990-luvun lopulla kahtena vuonna kalastuskilpailut, talvella pilkkien ja kesällä uistellen. Vastakkain maaottelussa olivat Sortavalan kaupunki ja Uukuniemen kunta. Sortavalan kaupunginjohtajana toimi silloin Valeri Varja ja Uukuniemen kunnanjohtajana Satu Prokopé (1997-2000). Kilpailut mahdollisti sotilasvirkamiesten hyvä yhteistyö rajan molemmin puolin. Suomen puolella asiaa hoiti uukuniemeläinen majuri Osmo Härkönen, joka toimi myös kilpailujen johtajana ja Venäjän puolella sujuvasti suomea puhuva rajavartioeversti Vasili Malinkin, jonka vanhemmat olivat aikoinaan muuttaneet silloiseen Neuvostoliitoon.

Kisajärjestelyt olivat vaativat, ja niihin osallistui suuri joukko vapaaehtoisia, myös haastateltava Harri Kylliäinen. Suomalaisilta osallistujilta vaadittiin rajan ylitykseen sekä passi että viisumi, jotka tarkastettiin normaalein rajamuodollisuuksin tullin ja rajavartioston toimesta. Kerran jännitys oli katossa, koska viisumit saatiin vasta myöhään pilkkikisaa edeltävänä iltana. Suomesta osallistujia oli parisen sataa kalamiestä, osa evakkoja ja osa Uukuniemeltä tai sen välittömästä läheisyydestä. Kisan aikana maihin ei saanut mennä. Osa evakoista yritti kisan aikana tutkailla entisiä kotikunnaitaan. Venäjän puoleisen kisajoukkueen suuruudesta ei ole tarkkaa tietoa.

Kaikki kilpailut käytiin Pyhäjärven Venäjän puoleisella puolella, jossa kalaa oli runsaasti, olihan sitä yli 50 vuotta pyydystäneet vain muutamat rajamiehet. Rajanylityspaikkoja oli vain yksi lähellä Uukuniemen kalasatamaa. Yksi suomalainen kilpailija, joka asui rajavyöhykkeellä, palasi kilpailusta suoraan kotiin ilman virallista paluutarkastusta rajalla. Hänet komennettiin takaisin ja passitettiin normaaliin rajatarkastukseen. Muilta kommelluksilta vältyttiin. Kesällä VIP-vierailla oli oma pursi, jolta kilpailuja voitiin seurata lounastaen rajavaltuutettujen seurassa. Kilpailijoiden viisumi oli kertaluonteinen, toimitsijoilla oli punaiset hihamerkit ja he saivat liikkua valvontaveneillä rajan yli vapaasti. Jokaisen kalakilvan voittivat venäläiset, jotka tiesivät paremmat apajat, mutta koska heille ei ollut myönnetty viisumeita, he eivät päässeet Suomen puolelle palkintojaan noutamaan. Puheita pidettiin kuitenkin runsaasti.

Lähde Harri Kylliäisen haastattelu / Ulla Rauramo

Heikoin lenkki alkaa voimistua

Pyhäjärven vesistön heikoin lenkki on vuosikymmenet ollut Ätäskö-järvi, jonka tila erityisesti heikkeni laajojen suo-ojitusten seurauksena. Ätäskön rannat ovat myös tehokkaimmin olleet maanviljelyksessä ja pellot laajoilla alueilla ulottuneet vesirajaan asti. Ankarat sinileväkukinnat herättivät lopulta Ätäskön rantojen asukkaat 1999 ja siellä kerättiin yli 400 nimeä adressiin, joka jätettiin viranomaisille.

Karjalan Pyhäjärvi ry kutsui maakunnan päättäjät Ätäskö-seminaariin pohtimaan järven kunnostamista. Kokouksessa perustettiin Ätäskö-työryhmä, joka laati järven hoitosuunnitelman. Vuosien mittaan on valuma-alueen kunnostus toteutettu suunnitelman mukaan Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen johdolla ja rahoituksella. Tärkeä rooli on ollut Kiteen maatalousopistolla, jonka oppilaat ja opettajat ovat osallistuneet tutkimukseen, suunnitteluun ja käytännön toteutukseen monin tavoin. Toimilla on ennallistettu huonosti tuottavia suoalueita, palautettu purovesiä luonnontilaan, tehty pintavalumakenttiä ojiin ja rakennettu selkeytysaltaita ja pohjapatoja estämään humuspäästöjä sekä valuma-alueelle suojavyöhykkeitä.

Lähde Jouko Turkka.

Kuvassa Ätäskön ruovikkoa www.syke.fi

Tulevaisuuden haasteet

Tulevien vuosien haasteena on erityisesti järven ympäristön asukkaiden aktivointi kaikenpuoliseen hoitotyöhön. Esimerkkinä on kalastus, jolla osittain ammattilaisten toimesta, osittain harrastelijoiden voimin harvennetaan liian suuria särki- ja ahvenkantoja. Kalastus on halvin ja tehokkain tapa poistaa järvestä haitallista fosforia.

Uhkatekijänä on myös erityisesti vanhojen suo-ojien perkaus. Uukuniemellä se ehti pilata kaksi erinomaista lahtea, ennen kuin yhdistyksemme paikallisten asukkaiden hälyttämänä sai aikaan hankkeen keskeyttämisen.

Lähde Jouko Turkka

Jouko Turkasta Karjalan Pyhäjärvi ry:n kunniapuheenjohtaja

Karjalan Pyhäjärvi ry:n hallitus valitsi Jouko Turkan yhdistyksen ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi maaliskuussa 2021. Yhdistyksen sääntöjen perusteella kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi voidaan kutsua henkilö, joka on huomattavasti edistänyt ja tukenut yhdistyksen toimintaa.

Elämäntyöpalkinto Karjalan Pyhäjärven suojelutyöstä

Opettaja Jouko Turkka on yksi Karjalan Pyhäjärvi ry:n perustajajäsenistä. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana kaikkiaan 19 vuotta sen perustamisesta 1995 lähtien ja tämän jälkeen yhdistyksen varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Hän on ollut Karjalan Pyhäjärvi ry:n sielu koko sen olemassaolon ajan.

Karjalan Pyhäjärven ranta-asukkaat olivat huolissaan vesistön tilan heikkenemisestä. Kansalaistoiminta käynnistyi, kun vastakkain olivat kalankasvatuksen, turvemaiden ojituksen ja turvetuotannon aiheuttamat uhat karulle vesistölle sekä kalastajien ja ranta-asukkaiden oikeus puhtaaseen vesistöön. Toiminnan tavoitteeksi asetettiin järven alkuperäisen luonnontilan palauttaminen. Yhdistys on toiminut myös Karjalan Pyhäjärven edun valvojana viranomaisasioissa ja tuomioistuimissa. Näissä yhteyksissä Jouko Turkka on käyttänyt Karjalan Pyhäjärven ääntä.

Joukolle luonto on erinomaisen tärkeä ja hän on toiminut koko elämänsä Pyhäjärven veden ja vesiluonnon tilan parantaminen puolesta. Järveen heitettiin vielä 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa kaikenlaista jätettä. Kun hänestä tuli Sorsasaaren ranta-asukas, hän keräsi lastensa kanssa kotilahdestaan muun romun lisäksi useita ämpärillisiä paristoja.

Joukon kanssa on ollut helppo tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä. Hän on osallistunut kansalaishavainnointiin näkösyvyys- ja sinileväseurannassa yli 20 vuoden ajan. Hän on ollut innoittajana ja organisoijana järven hoitokalastuksessa. Hän on ottanut vieraita vastaan kotonaan Sorsasaaressa keskustellakseen Pyhäjärven tilasta.

Ätäskön suurprojekti

Jouko Turkan toiminnalla on ollut iso merkitys myös Ätäskön valuma-alueen kunnostuksessa. Ätäskö on aina ollut Karjalan Pyhäjärven valuma-alueen heikoin lenkki ja sen tila heikkeni entisestään ojitusten seurauksena. Työ valuma-alueen kunnostamiseksi käynnistyi 1999. Metsäkeskuksen laatiman suunnitelman mukaisesti valuma-alueen kunnostustoimina rakennettiin 22 pintavalutuskenttää, kunnostettiin 28 puroa, rakennettiin neljä uutta ja kunnostettiin seitsemän vanhaa laskeutusallasta, rakennettiin 51 pohjapatoa ja 20 lietekuoppaa sekä asennettiin kolme vedenkorkeuden säätökynnystä laskeutusaltaisiin. Lisäksi ennallistettiin neljä ojitettua suota yhteispinta-alaltaan liki 50 hehtaaria. Yhdistys jatkoi Ätäskön valuma-alueen kunnostustoimia 2014 rakentamalla kosteikon Juurikan kanavaan. Kosteikon suunnittelussa ja maanomistajaneuvotteluissa oli Jouko Turkan rooli tärkeä.

Jouko Turkan työ Karjalan Pyhäjärven hyväksi ja hänen osaamisensa on tunnistettu laajasti eri yhteistyökumppaneiden toimesta. Hän sai Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen vuotuisen ympäristöpalkinnon 2004.

Jouko Turkan haastattelu Karjalan Pyhäjärvi ry:n nettisivuilla yhdistyksen ”25 vuotta vesistönsuojelua” yhteydessä osiossa Ajankohtaista osoitteessa https://karjalanpyhajarvi.fi/2021/04/07/vesiensuojelua-karjalan-pyhajarvella-jo-25-vuotta/.

Lähteet: Karjalan Pyhäjärvi ry:n lehdistötiedote 7.4.2021, Turun Sanomat 10.12.2006

Karjalan Pyhäjärvi ry:n sielu Jouko Turkka palkittiin maaliskuussa 2021 uraauurtavasta ja pitkäjänteisestä työstä Karjalan Pyhäjärven hyväksi. Onnittelijana puheenjohtaja Anniina Kontiokorpi.

Lähtisitkö silloin kanssani järvelle?

Karjalan Pyhäjärvi oli musiikin monitaituri Pave Maijaselle (1950-2021) rakas paikka hänen kuolemaansa asti, melkein 40 vuotta. Hän vuokrasi perheelleen kesäasunnoksi 1982 Sarvisalon saaren Nousialan kylän vanhan koulun, jonka hän hankki muutamaa vuotta myöhemmin omistukseensa. Saareen kuljettiin silloin lossilla, jonka nykyisin korvaa silta. Pave vietti Sarvisalossa kaiket kesät toukokuun puolivälistä alkaen.

Pyhäjärvellä oli tärkeä merkitys Paven elämässä. Hän oli ylpeä ”saarelaisuudestaan” ja koki olevansa osa pyhäjärveläistä yhteisöä. Rantasauna ja soutuvene olivat reilun 200 metrin päässä koululta. Pave lykkäsi usein veneen vesille ja lähti kokemaan katiskaansa, jota hän kutsui laiskan kalastajan välineeksi. ”Katiska pyytää, itse ei tarvitse”, hän totesi.

Kesällä 1984, kun Pave palasi kokemasta katiskaansa, hän tarttui kitaraansa. Inspiraatio sävellykseen ”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle” oli syntynyt järvellä. Myös teksti syntyi samalta istumalta. Syntyi suuri hitti:

Jos kirjoittaisin sulle pienen kirjeen
Ja veisin sen laatikkoon
Avaisitko sen ja lukisitko loppuun, lukisitko loppuun?
Tuntisitko vielä vanhan kaipauksen,
Olisitko valmis mut kohtaamaan
Tulisitko asemalle mua vastaan, tulisitko vastaan?
Lähtisitkö silloin kanssani järvelle
Sulle sukeltaisin helmen valkean
Istuisitko kanssani keskipenkille
Vastaisitko hellään suudelmaan
Tunnetko sä kuinka syksy lähenee
Huomaatko sä ilman viilenneen
Näetkö sä linnut jotka lentää kauas pois
Tuntisitko vielä vanhan kaipauksen,
Olisitko valmis mut kohtaamaan
Tulisitko asemalle mua vastaan, tulisitko vastaan?
Lähtisitkö silloin kanssani järvelle
Sulle sukeltaisin helmen valkean
Istuisitko kanssani keskipenkille
Vastaisitko hellään suudelmaan

Pave eli Pekka Juhani Maijanen toimi uransa aikana laulajana, lauluntekijänä, tuottajana, basistina, kosketinsoittajana, rumpalina ja kitaristina. Hän sai kuusivuotiaana ensimmäisen instrumenttinsa huuliharpun ja soitti sillä ensiesiintymisensä. Siitä alkoi monipuolinen musiikkiura. Hän oli mukana mm. yhtyeissä Pepe & Paradise, Wigwam, Rock`n`Roll Band, Hurriganes, Dingo, Mestarit ja Hector ja Pave Maijanen duo sekä Heikki Silvennoinen ja Pave Maijanen duo. Kopet-yhtyeessä hän oli rumpalina, kun yhtye voitti rockin SM-kilpailut ja hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa 1992 kappaleellaan Yamma Yamma. Musiikillinen yhteistyö kesälahtelaisten Leila Luukkaisen ja Anja Itkosen kanssa tuotti mm. Huussijenkan, koska Pavelle ja hänen vaimolleen Liisalle luonnonmukaisuus ja huussi-ideologia olivat tärkeitä arvoja. Hector vieraili monena kesänä Paven kesäpaikassa Sarvisalossa tekemässä biisejä. Kuinka paljon Pyhäjärvi niihin vaikutti, ei ole tiedossa.

Vaikka Pave Maijanen tunnettiin lähinnä muusikkona, oli hän myös taitava valokuvaaja. Hän oli aloittanut kuvaamisen jo koulupoikana 1960-luvun Lappeenrannassa. Hän ei käyttänyt kuvatessaan salamanvaloa, vaan hyödynsi luonnonvaloa. Mustavalkoisissa kuvissa on enimmäkseen ihminen tai ihmisiä tekemässä jotain. Luontokuvaus ja liikkumattomat kohteet eivät olleet hänen juttujaan. Kesälahden Kulttuuriseura ja Kesälahti-seura järjestivät kesällä 2020 Sovintolassa Paven 40 valokuvan näyttelyn nimeltään ”Kuva ja valo”. Vaikka ALS-tauti oli vienyt Paven oli jo aika huonoon kuntoon, hän jaksoi olla näyttelyn avajaisissa mukana.

Kesälahden asema tuli Pavelle ja hänen perheelleen hyvin tutuksi, koska he tulivat kesän viettoon useimmiten junalla. Kesälahti halusi kunnioittaa monipuolista taitelijaa(nsa) muistomerkillä. Rautatieasemalle pystytettiin joulukuussa 2021 paikallisen ”itetaiteilijan” Erkki Lindebergin suunnittelema teos, jossa on em. ”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle” -laulun säe: ”Tulisitko asemalle mua vastaan, tulisitko vastaan?” Pave on poissa, mutta rokkimiehen kitaran kopio on muistomerkissä.

Lähteet

Anonymous: Pave Maijanen remontoi ja kalastaa katiskalla. YLE 20.7.2010
Hakulinen Riitta: Uutiset. Kotikarjala 4.2.2021
Kotilainen Pasi: Uutiset. Iltasanomat 16.1.2022
Maijanen Liisa: henkilökohtaisia tiedonantoja
Silvennoinen Jussi: Kameran takana Maijanen. Puruvesi 16.6.2020
retropop.blog
Tynkkynen Ossi ja Suntio Marianne: Tältä näyttää Kesälahden rautatieasemalle tehty Pave Maijasen muistomerkki. Etelä-Saimaa 6.12.2021
Wikipedia