Hiiskosken mylly

Mäntyniemen kartano

Näsönsalmen harjulehto

Louhisaaren kalliomallaus

Papinniemen leirintä

Pajarinhovi, Pajarin hauta ja Kiteen eläinpuisto

Puhoksen kanava

Pyhäjärven rantakylät

Rajavyöhyke

Suitsan rajamerkki

Syrjäsalmen sillat ja sukelluskohde

Ukonniemen viinitarha

Uukuniemen kalasatama

Uima- ja veneenlaskupaikkoja sekä virkistysalueita

Hiiskosken mylly

Pyhäjärvestä vesi virtaa Oriveteen monien purojen ja lampien kautta. Hiiskoski ja vanha myllyn paikka sijaitsee tässä vesiketjussa. Koskesta nimensä saanut paikallistie laskeutuu ympäristöään huomattavasti matalammalla olevaan joenuomaan, ylittää vanhan kivisillan ja sivuaa vanhaa myllyrakennusta.

Koskenrannassa on luultavasti ollut nykyistä myllyrakennusta paljon vanhempia myllyjä, sillä vesivoimaa on hyödynnetty jo useamman vuosisadan ajan. Alueelle tiedetään olleen kruunun kalastamo 1700-luvulla. Siellä on myös käyty taisteluita vuonna 1808. Nykyisen myllyrakennuksen rakennusajankohta on vuosina 1890-1910. Myllyn vesiturbiinia hyödynnettiin mm. myllykivien, pärehöylän, sähkögeneraattorin, sirkkelin ja kauran litistinkoneen käyttöön. Kosken toisella puolella oli myllytupa ja kaksikerroksiset myllymakasiinit. Myllyn toiminta loppui vuonna 1955, minkä jälkeen rakennus on ollut kotimuseona ja varastona. (Lähde: wikipedia)

Mäntyniemen kartano

Mäntyniemen kartano on vanha sukutila, jonka juuret ulottuvat 1700-luvulle. Kartanon historia alkaa vuodesta 1761, jolloin kirkkoherra Clas Johan Molander muutti Kesälahdelle ja perusti Mäntyniemen tilan. Hänen poikansa, majuri Adolf Molander jäi pitämään tilaa isän muutettua Ilomantsin seurakunnan palvelukseen. Aadolfin poika Clas Herman syntyi Mäntyniemessä 1817. Aadolfin kuoleman jälkeen perhe myi tilan paikallisille vuonna 1828.

Clas Herman Molander teki huomattavan valtiomiesuran. Hänet aateloitiin ja korotettiin vapaaherralliseen säätyyn. Hän sai keisarilta salaneuvoksen arvonimen. 1880-luvun alussa hän hankki takaisin lapsuudenkotinsa Mäntyniemen ja aloitti siellä mittavan metsänhoidon, edistyksellisen karjatalouden ja puutarhaviljelyksen. Clas Herman Molanderin kuoleman jälkeen tila on ollut suvun hallussa.

Mäntyniemen kartanolla on nykyisinkin monipuolista toimintaa. Niihin kuuluvat:

– Havinoi, joka tuottaa monipuolisia kulttuuri- ja hyvinvointipalveluja kaikille luontoa, rauhaa ja kauneutta rakastaville.

– Maatalousyhtymä Mäntyniemi vastaa Mäntyniemen peltoalasta. Tilalla viljellään luomuna muun muassa spelttiä, ruista ja tattaria. Osa pelloista on vuokrattu paikallisille mansikanviljelijöille.

– Mäntyniemen Ikimetsä pyrkii toiminnassaan kestävään metsätalouteen luontoarvot huomioon ottaen. Ilmastonmuutos ja hiilensidonta sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ovat yhteismetsän osakaskunnalle tärkeitä aiheita. Yhteismetsä on avoin yhteistyöehdotuksille aiheisiin liittyen. Yhteismetsän alueella sijaitsee laaja Juutinsuo, joka on vuonna 2019 otettu mukaan Suomen Luonnonsuojeluliiton alaisen Hiilipörssin soiden ennallistamisohjelmaan. Juutinsuo on ollut jo tätä ennen suurilta osin metsätalouskäytön ulkopuolella FSC-sertifioinnin puitteissa.

– Mäntyniemen Ikihonka Oy tuottaa kuntasektorille ja eri asiakasryhmille asumis-, hoiva- ja virikepalveluja sekä alaan liittyvää koulutusta ja konsultaatiota. Yrityksen toiminnan kulmakiviä ovat vahva Green Care -ajattelu, ihmislähtöisyys, yhteisöllisyys ja verkostoituminen. (Lähde:  www.mantyniemenkartano.fi)

Allaolevat kuvat: Päärakennus ja sisäkuva/www.mantyniemenkartano.fi ja Puruvesi 25.7.2019


Yhteystiedot

Olemme parhaiten tavoitettavissa sähköpostilla.

Mäntyniemen kartano

Salaneuvoksentie 3, 59800 Kesälahti

www.mantyniemenkartano.fi

 

havinoi@mantyniemenkartano.fiAnna-Liina Lindeberg 

mantyniemen.yhteismetsa@gmail.comPerttu Piiroinen 

mty@mantyniemenkartano.fiAnna-Liina Lindeberg +

www.ikihonka.fiAnne Lindeberg-Piiroinen anne.lp (a) ikihonka.fi

Näsönsalmen harjulehto

Pyhäjärven koillisosassa Pajarinselkään ja Puhoslampeen rajautuvan itärinnelehdon pinta-ala on 3 ha. Kasvillisuus on kaskitalouden muovaamaa kuivaa harjulehtoa, jossa kasvavat runsaina sinivuokko ja kevätlinnunherne. Muita vaateliaita lajeja ovat kalliokielo ja lehto-orvokki. Kohde on maisemallisesti edustava ja kuuluu valtakunnalliseen lehtojen- ja rantojensuojeluohjelmaan.

Louhisaaren kalliomaalaukset

Louhisaaren kalliomaalaus sijaitsee Suitsansaaren itäpuolella olevan Louhisaaren länsirannalla sen ruhjeisen kallioseinämän eteläpäässä Venäjän vastaisen rajan rajavyöhykkeellä. Maalaus on kivikautinen ja sen löysi Olavi Ahokas vuonna 1988.

Maalauksen alin kohta on nykyään 1,8 metriä vedenpinnan yläpuolella, mutta 1800-luvulla vedenpinta oli noin 1,5 metriä ylempänä. Tämä näkyy edelleen kalliossa vaaleana vaakasuuntaisena kulumana. Esihistoriallisella ajalla järven pinta on kuitenkin ollut nykyistäkin alempana. Maalauskallion pinta katsoo lounaaseen.

Maalausalueella on punaväriä paikoin 4 metriä leveällä alueella, mutta selviä kuvioita erottuu vaivoin muutamasta kohdasta. Oikealla oleva suurin kuvio on melko epäselvä ja sillä on verkkomainen rakenne, joka on mitoiltaan 90×30 cm. Ihmissilmin katsoen vaikuttaa siltä, että verkkokuvio onkin 7−8 hirveä, jotka ”seisovat toistensa päällä” eli ne on maalattu allekkain. Edelleen, valokuvan punaväriä digitaalisesti vahvistamalla näyttää siltä, kun hirviä onkin kaksi turvat vastakkain ja näitä monta päällekkäin. Hirvistä oikealle on heikosti säilynyt koukkupolvinen ihminen ja aivan oikeassa reunassa on kämmenpainauma. Äärimmäisenä vasemmalla erottuu kaksi erillistä eläinkuviota, jotka katsovat toisiaan. (Lähde: wikipedia)

Allaoleva kuva: Heikki Simola

Karjalan Pyhäjärven Louhisaaren kalliomaalaus 2. Kuva Heikki Simola

Papinniemen leirintä

Kirkas Pyhäjärvi ympäröi tätä paratiisimaista niemenkärkeä Uukuniemen kylässä, Parikkalan kunnassa, aivan Venäjän rajan pinnassa. Papinniemi tunnetaan erityisesti sen pitkästä ja kauniista hiekkarannasta. Papinniemessä on ollut leirintäaluetoimintaa jo 1960-luvulla. Se onkin yksi Suomen vanhimmista leirintäalueista. Leirintäalueella on kaksi mielenkiintoista vanhaa luonnonkiveä, rantahiekasta 40 vuotta sitten löytynyt verkkokivi ja kouraus- eli kouraisukivi. Verkkokiven kerrotaan olleen kalastajien uhrauspaikka paremman saaliin toivossa ja kiven avulla on kiitetty Ahtia myös hyvästä kalaonnesta. Kourauskivi tunnetaan myös lyylityskivi nimellä. Papinniemi oli ennen tärkeän ja joskus vaarallisenkin kauppareitin varrella. Matkaajat kävivät kouraisemassa matkalleen onnea kiven koloista ja palatessaan palauttivat lainassa olleen onnen maahisten onnen ja kiittivät lainasta.

Karavaanarit ja telttailijat voivat asettua Papinniemessä aivan lähelle Pyhäjärven rantaa. Niemen molemmilla puolilla on kaunis uimaranta ja keskellä varjostavat suuret puut. Alue on kuuluisa rauhallisuudesta, kauneudesta ja siisteydestä. Alueella on lisäksi mm. 11 vuokrattavaa mökkiä, kaksi rantasaunaa, saunalautta ja siirrettävä saunallinen mökkivaunu ja paljukärry. Huoltorakennuksessa on ravintola ja lähiruokamyymälä sekä uudehkot tilat ruuanlaittoon ja peseytymiseen ja pyykinpesuun.

Lähellä leirintäaluetta sijaitsee historiallisen ajan muinaisjäännösalue, joka on laaja ja arkeologisesti monipuolinen, yksi Suomen merkittävimmistä. Paikalla on sijainnut Uukuniemen ortodoksinen pääkirkko, kalmisto sekä asuinpaikka. Alueen asutus on muodostanut kokonaisen ortodoksikylän, joka on autioitunut pysyvästi jo 1600-luvulla. Alueelta on löytynyt mm. raha aarre ja venäläinen tipparaha. Papinniemi sijaitsee alueella, joka oli kahden kulttuurialueen ja kahden uskontokunnan rajamailla. Ensimmäiset tiedot Papinniemen muinaisjäännöksestä saatiin talteen jo 1882 . Tämän jälkeen paikka jäi unohduksiin tutkijoilta yli sadaksi vuodeksi kunnes Papinniemen autiokylää ryhdyttiin tutkimaan jälleen 1990-luvulla. Alueen muinaisjäännökset sijaitsevat noin puolen kilometrin pituisella ja noin 150 metrin levyisellä harjanteella. (Lähde: wikipedia,  www.papinniemicamping.net)

Yhteystiedot

Papinniemi Camping

Papinniementie 178, 59730 Uukuniemi

www.papinniemicamping.net

Papinniemen Matkailu Oy +358407369852

Allaolevat kuvat: Papinniemen hiekkaranta ja huoltorakennus/camping.fi ja YLE.fi



Pajarinhovi, Pajarin hauta ja Kiteen eläinpuisto

Matkailukeskus Pajarinhovi Puhoksessa on suomalainen, 1981 perustettu perheyritys, on ollut koko ajan saman perheen omistuksessa ja hoidossa. Pyhäjärven rantaan 6. tien kupeeseen on vuosien mittaan kasvanut monipuolinen lomailu-ja viihtymispaikka. Tarjontaan kuuluu hirsimökkejä ja -huviloita, hotelli ja kylpylä, kahvila-ravintola ja tanssipaviljonki sekä Suomen neljänneksi suurin eläinpuisto Kiteen Zoo.

Pajarin hauta on Pajarinhovin alueella Pajarinselkään työntyvän pitkän ja kapean Pajarinniemen keskipaikkeilla sijaitseva kiviraunio. Pajarin (Venäjän ylimmän ruhtinaallisen palvelusluokan jäseniä ennen Pietari Suuren aikaa) kerrotaan harjoittaneen omine lupineen ensiyön oikeutta (keskiaikaisen feodaaliherran väitetty oikeus viedä alamaistensa nuorten naisten neitsyys).

Lopulta erään rohkean sulhasen johdolla alueen väki lähetti valituksen Ruotsin kuninkaalle. Kuningas määräsi pajarin hankkimaan suuret määrät hankalasti hankittavia aineita kuten jäniksen talia. Pajari hankki aineet erikoisen nopeasti, mistä kuningas päätteli syytösten olevan totta ja tuomitsi pajarin rahvaan vapaasti valitsemallaan tavalla tapettavaksi. Tuomio julistettiin kirkossa, jonne pajarikin oli tullut. Kuultuaan tuomionsa pajari lähti hevosineen pakoon.

Pitkän ajojahdin päätteeksi pajari yhytettiin järven ylityksen jälkeen kapealla niemellä, jonne hänet hevosineen kivitettiin. Nientä on siitä lähtien kutsuttu Pajarinniemeksi ja siellä olevaa kivirauniota Pajarin haudaksi. Pajarin hengen kerrotaan kummitelleen etenkin juhlaöinä ja surreen vääryydellä hankittujen rikkauksiensa menettämistä. (Lähde:  www.pajarinhovi.fi, wikipedia)

Allaolevat kuvat: Pajarinhovin tanssipaviljonki, Karhu KiteeZoossa ja Pajarinhauta/www.pajarinhoviu.fi ja www.rantapallo.fi


Yhteystiedot

Pajarinniementie 1, 82430 Puhos

Puhelin 020 742 5770

www.pajarinhovi.fi

Puhoksen kanava

Puhoksen kannakselle syntyi kyläasutusta 1600-luvulla. Koskeen rakennettiin jo varhain mylly, jonka lisäksi paikalla toimi myös kalastamo. Puhos kuului aikoinaan Suorlahden hoville, sitten 1770 nimismies Erik Andersinille ja edelleen kruununvouti Gabriel Walleniukselle. Tämän perustama saha aloitti toimintansa 1774. Vuoden 1778 kuninkaallisella päätöksellä taattiin Karjalalle lupa sahatavaran vientiin Venäjälle. 1700-luvun lopulla Savon ja Karjalan osuus Ruotsin puoleisen Suomen sahatavaran tuotannosta oli kolmasosa tai jopa puolet. Saha sijaitsi alimman kosken länsirannalla ja mylly sitä vastapäätä vähän ylempänä. Ensimmäinen sahauskausi päättyi 1790 ja saha rakennettiin uudelleen 1800-luvun alussa. Puhos oli silloin teollisuusmies Nils Ludvig Arppen hoidossa, ja saha kehittyi yhdeksi maan suurimmista.

Telakkatoiminta käynnistyi Oriveden puoleisella rannalla 1829. Maamme ensimmäinen höyrylaiva, sisävesiliikenteeseen ja sahatavaran lauttaukseen tarkoitettu Ilmarinen, valmistui siellä 1833. Sahakirjurin talon paikalle nousi Arppen aikana Puhoksen hovi puistoineen ja kosken rannalle muitakin rakennuksia. Arppen rakennuttama Koivikon kartano valmistui 1840, ja siitä kehittyi maatalouden mallitila. Kartanorakennus sijaitsi lähempänä Ätäsköä kuin nykyinen tilan päärakennus.

Puhoskoski perattiin 1829-1839. Sahatavaran kuljettamiseksi kannaksen yli järvestä toiseen Arppe rakennutti 1843 kannaksen poikki hevosvetoisen rautatien. Kosken vieressä kulkeneet kiskot olivat ensimmäiset laatuaan Suomessa. 1800-luvun loppupuolella Puhoksen omistanut suurliikemies A.J. Mustonen rakennutti Puhoksenkosken äärelle konepajan, valimon ja telakan 1875. Puhoksen kannaksen lävistävän ns. Mustosen kanavan rakentaminen aloitettiin 1876 tuotantolaitoksen kuljetusyhteyksien parantamiseksi. Kanavan rakennustyöt keskeytyivät jo seuraavana vuonna sahan omistajan kuolemaan, mutta kanavointia Orivedeltä Puhoksen ja Pyhäjärven kautta Laatokalle suunniteltiin vielä 1900-luvun alussa.

Puhoksen konepaja toimi vuoteen 1893 asti ja saha vuoteen 1900. Saha purettiin 1961. Jo Arppen kaudella kosken länsipuolella oli harjoitettu laajaa karjataloutta, ja teollisen toiminnan loputtua Puhoksella jatkui maatalous. 1900-luvun alkupuolella Puhoksenkosken voimaa käytettiin myllyn ja sähkölaitoksen toimintaan, ja Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n voimalaitos rakennettiin 1958-1959. Järven nykyinen säännöstely alkoi vuonna 1961. Pienehkön voimalaitoksen teho on 0,8 MW ja keskimääräinen vuosienergia 1,5 GWh. Voimalaitoksen putouskorkeus on 3,7 metriä ja rakennusvirtaama 20 m3/s.

Puhoksenkoski, yksi Pyhäjärven vanhoista lasku-uomista, on Kiteen vanhimpia myllynpaikkoja. Sahan ja ruukin tuotantorakennuksia ei Puhoksen alueella ole säilynyt, mutta sahan jäänteitä ja kiviperustuksia on jäljellä jokihaarojen välissä. Noin 800 metrin mittaisen kosken laidat on kivetty voima- ja uittokanavaksi. Kosken suulla toimivalla tukkien lasku- ja säilytyspaikalla on terva-aitta 1800-luvulta ja paja. Puhoksen vanhinta rakennuskantaa on kosken länsipuolella Majatalontien varrella sijaitseva Koskela, jonka 1800-luvulla rakennettu päärakennus on ollut Puhoksen hovin työväen asunto. Entinen Puhoksen yläkoulu on alun perin ruukin tilaan kuulunut rakennus. Hovin päärakennuksista toinen on palanut 1860-luvulla ja toinen purettu. Kartanoiden lehmuspuisto ja tiilinavetta ovat säilyneet. (Lähde:  www.rky.fi)

Allaoleva kuva: Suomen ensimmäinen höyrylaiva valmistui 1833/www.merimuseo.fi

Pyhäjärven rantakylät

Reino Salmenkivi on 1956 säveltänyt Kesälahtilaulun Unto Kupiaisen sanoihin:

Syli aavana korkeat aallot lyö Pyhäjärven ja Puruveden rantaa.

Kesälahti on niin kuin vihreä vyö, jota kumpikin järvi kantaa.

Ikiaikojen taa samat aallot lyö Pyhäjärven ja Puruveden rantaa.

Vain ihminen vaihtuu, mut ihmisen työ sekin aikojen taakse kantaa.- Unto Kupiainen

Juurikka

Juurikassa on Röskönvuoren jyrkänne ja suuri kalliohalkeama. Kallion laelle on rakennettu puinen ulkokirkko. Aluetta käytetään leiritoimintaan. Rakennuskantaa on runsaasti ja rantaviivaa on muokattu ja tehty paikka veneille

Juurikan kyläyhdistys ylläpitää Neulaniemen virkistysaluetta, joka on luonnonläheinen kokoontumis- ja juhlapaikka keväästä syksyyn. Neulaniemi sijaitsee Pyhäjärven rannalla, noin 15 km valtakunnan rajalta. Leirintämajoituksen lisäksi tarjolla on aittamajoitusta sekä ruokapalveluita. Neulaniemessä on laivalaituri, jota mm. Pajarinhovin matkailukeskuksesta tulevat risteilyt ovat käyttäneet. Kiteen pontikkaperinne liittyy vahvasti Juurikkaan, sillä vanhimman pontikkamerkin Juurikan Tähkän tuotanto alkoi jo 1640-luvulla. Silloin Juurikan tullimylly sai oikeuden polttaa vaikeasti kuljetettavan tulliviljan viinaksi, jota toimitettiin Ruotsin hoviin asti. (Lähde: www.ympäristö.fi)

Närsäkkälä

Närsäkkälässä sijainnut rajavartioasema lakkautettiin 2009 ja liitettiin Värtsilän vartioasemaan. Vakituista miehitystä ei enää ole, mutta paikka palvelee yhä partiotukikohtana. Rajavartioaseman päärakennus oli päässyt rapistumaan ja sen. hävittämiseen päädyttiin osana valtion tuottavuusohjelmaa. 1958 rakennettu päärakennus poltettiin 2015. Närsäkkälän kylän alueella on kalliomaalaus. Vrt. Louhisaaren kalliomaalaus. (Lähde: Karjalainen 17.3.2015)

Kesälahden kirkonkylä

Vene oli keskiajalla erämiehen kulkuväline ja järvet ja joet tärkeitä kulkureittejä. 1500-luvulla karjalaisten tärkein kauppatie Laatokalta Pohjanlahden rannikolle kulki Pyhäjärven kautta. Pyhäjärveltä oli pääsy kalaisan Hiiskoskenjoen kautta myös Orivedelle. Kesälahti on saanut nimensäkin satoja vuosia sitten, kun Valamon munkit suuntasivat kesäisin kalastamaan seudun vesistöille. Sijainti kahden vesistön välisellä kapealla kannaksella vaikutti Kesälahden taajaman syntyyn paikalle, jossa siirtyminen vesistöstä toiseen tapahtui.

Vanhat satamapaikat muodostuivat maantieteellisesti ja vesistön kannalta edullisimpiin paikkoihin: Puruveden Kerelin Syvälahteen ja Aittolahteen sekä Villalan kylän eteläpuoleiselle ranta-alueelle ja Pyhäjärven Taipaleen rantaan. Laivaliikenne oli vilkasta Punkaharjulta Puruveden ylitse Syvälahden satamaan. Sieltä matkustajat kuljetettiin hevosella Puruveden ja Pyhäjärven välisen kannaksen ja kirkonkylän kautta Mäntyniemen laivalaiturille, josta päästiin jatkamaan vesimatkaa Pyhäjärven poikki Uukuniemeen ja sieltä edelleen Sortavalaan. Matkustajaliikenteen ohella useat puutavaran lastauspaikat kuvastavat vesiliikenteen merkitystä.

Pro Kesälahti ry perustettiin 2010 lisäämään Kesälahden elinvoimaisuutta, parantamaan asukkaiden viihtyvyyttä, kohentamaan elinympäristöä ja tukemaan kuntalaisten sekä eri yhteisöjen toimeliaisuutta ja yhteistyötä. Yhdistyksen järjestämistä tapahtumista tunnetuin on Kesälahti city mahaton, jossa kierretään tauotta niin sanottua kuutostien lenkkiä. Lenkin pituus on noin viisi kilometriä ja sitä kierretään 142 kertaa ja tuntia. Kierros- ja tuntimäärä perustuvat itsenäisen Kesälahden kunnan 138 ikävuoteen, johon lisätään yhteiset vuodet Kiteen kanssa. (Lähteet: Lusa Leena: Rannoilta kyläteille. Kesälahden kulttuuriympäristöohjelma. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. 2004; maakaista.fi)

Totkunniemi

Taipaleenselän lounaisrannalla sijaitsevalla Totkunniemellä on todennäköisesti ollut vanhin pysyväisluontoinen asutus, se sai ensimmäiset asukkaansa 1400-luvulla. Sieltä Hovinmäen entisen tsasounan raunioiden läheltä on löytynyt keskiaikaisen asumuksen rauniot sekä alempaa pellolta on tunnistettu varma rautakautinen asuinpaikka. Eri puolilta kuntaa on myös löytynyt kivikautista keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia vanhojen rantaterassien tuntumasta. Myös pyyntikuoppia, tervahautoja, kalmistoja sekä historiallisen ajan rakennelmia on tullut esiin.

Asutus ja viljelykset levittäytyivät moreeniharjanteista muodostuville Pyhäjärven rantakumpareille useammassa osassa, ja kylässä voi erottaa useampia talorykelmiä. Totkunniemi on maisemallisesti ja rakennuskannaltaan yhtenäinen, maakunnan vanhimpiin lukeutuva kylä, jossa kylärakenteen ja tiestön sekä puukujanteiden ansiosta on säilynyt Laatokan-Karjalan piirteitä.

Kylää halkoo vanha maantie. Kylän rakennukset, joissa on useita arvokkaita ja eheitä pihapiirejä aina 1700-luvulta alkaen, erityisesti 1800-luvulta, ovat sijoittuneet rantaselänteelle. Rehevä kasvillisuus antaa kylälle poikkeuksellisen ilmeen. Totkunniemi on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. (Lähde: Lusa Leena: Rannoilta kyläteille. Kesälahden kulttuuriympäristöohjelma. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. 2004)

Sarvisalo

Sarvisalo sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Karjalan rajalla. Parikkalan kunnasta liitettiin vuoden 2006 alussa Kesälahteen 31 hehtaarin laajuinen Sarvisalon saaren kaakkoinen osa, Otrapää. Liitetyn alueen väestö oli asunut aluksi Uukuniemen ja sittemmin Parikkalan puolella. Aloite rajansiirrosta tuli alueen asukkailta, koska yhteydet palveluihin olivat Kesälahden suuntaan tiiviimmät. Sarvisalon tunnetuin kesäasukas on taiteilija Pave Maijanen. (Lähde: wikipedia ja www.kylät.fi)

Varmo ja Tasapää

Varmon kylä sijaitsee entisen Kesälahden kunnan pohjoisreunalla, Tasapään kylän vieressä. Ollin myymäläauto huruuttelee kauppa-autollaan pitkin pitäjiä kesät, talvet. Runoilija, professori Unto Kupiainen lomaili 1950-luvulta alkaen Kerttu-vaimonsa kanssa Varmonniemen Lehtoniemessä. Varmon kylä toimii nykyisin yhdessä Tasapään kylän kanssa. (Lähde: wikipedia ja www.kylät.fi)

Rajavyöhyke

AllaolevaKarjalan Pyhäjärvi on Suomen suurin rajavyöhykejärvi. Rajajärjestyksen valvomiseksi ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi Suomen Venäjän vastaisella rajalla on rajavyöhyke. Sen leveys on maalla enintään kolme ja merellä enintään neljä kilometriä. Rajavyöhykkeellä liikkuminen on luvanvaraista, ja ilman lupaa se on rangaistavaa.

Vesistöissä rajavyöhykkeen merkkeinä käytetään keltaisia viittoja, poijuja ja linjataulupareja. Maastoon rajavyöhykkeen takaraja on merkitty keltaisilla rajavyöhyketauluilla, puihin ja pylväisiin maalatuilla tai kiinnitetyillä keltaisilla renkailla, tai teille ja kulku-urille sijoitetuilla puomeilla. Rajavyöhyke on määritelty Valtioneuvoston asetuksessa rajavyöhykkeestä ja rajavyöhykkeen takarajasta. (Lähde: wikipedia)

Allaoleva kuva: Suomen ja Venäjän rajavyöhyke Pyhäjärvellä. Ulla Rauramo

Karjalan Pyhäjärven rajavyöhyke. Kuva Ulla Rauramo

Suitsan rajamerkki

Suitsan saaressa, kolmen kilometrin päässä mantereelta, on kallion laella hakattuna merkityksellinen rajamerkki, kruunu ja risti. Kyseessä on Uudenkaupungin rauhan raja, joka jakoi 1721 saaren kahteen valtioon, kahteen voutikuntaan, lääniin, maakuntaan ja kuntaan. Pohjoisosa saaresta kuului Ruotsiin, eteläosa Venäjään. Paikalla kulkee yhä raja, sillä saaren eteläosa on Etelä-Karjalaa, Parikkalaan kuuluvaa Uukuniemeä, ja pohjoisosa Pohjois-Karjalaa, Kiteeseen kuuluvaa Kesälahtea.

Raja vaikutti paitsi elinkeinopolitiikkaan ja kaupankäyntiin myös siihen, millaiseksi alueiden kulttuuri on muodostunut ja minkälaisia ihmiset sen eri puolilla ovat. Ruotsin Karjalaksi tuolloin kutsuttu nykyinen Pohjois-Karjala, etenkin Kesälahti ja Kitee, jäivät pussin pohjalle. Kolmessa suunnassa oli vastassa Venäjä. Etelä-Karjala puolestaan menetti yhteyden entiseen kuninkaaseensa. Ruotsilla säilynyttä osaa ryhdyttiin hallinnoimaan Karjalan pohjoisena voutikuntana, josta nykyinen Pohjois-Karjala-nimi on johdettavissa. Ensimmäisiä merkkejä sen käytöstä on 1760-luvulta. Pysyvää asutusta Suitsan saaressa ei enää ole, mutta useimmat historiaa henkivistä taloista ovat yhä vapaa-ajan asuntoina.

Suitsan lapset -kirjan koonnut Inkeri Leinonen muistaa, kuinka saaren naiset olivat riippuvaisia miehistä aikana, jolloin kuljettiin keskimoottoriveneillä. ”Äitini souti, kalasti ja oli nuotalla, mutta ei koskaan ajanut moottorivenettä”, hän sanoo. (Lähde: Hanneliina Kojo: Maakunnan syntyrajalla Kesälahdella. Karjalainen 25.8.2018)

Allaoleva kuva: Uudenkaupungin rauhan rajamerkki Suitsan saaressa/Merja Kuuramaa kirjassa Veijo Saloheimo: Kesälahti vanhan Venäjän ja Ruotsin vallan aikana. Puruvesi 19.7.2019

Syrjäsalmen sillat ja sukelluskohde

Syrjäsalmi on vanha Pyhäjärven ylityspaikka. Siellä on ollut kapulalossi vuodesta 1733. Koska se oli käytössä vain kesäisin, linja-autoliikenne kulki 1950-luvulla Väärämäen kautta. Lossista on paikalla enää jäljellä arkut ja lossin mökki. Maantiesilta rakennettiin 1959. Syrjäsalmen silta ylittää Syrjäsalmen, joka yhdistää Hiekanpäänselkä ja Pajarinselkä -nimiset Pyhäjärven osat. Nykyään kuutostie ja junarata kulkevat rinnatusten salmen yli.

Syrjäsalmen rautatiesilta on lajissaan insinööritaidon näyte. Sillan muodostaa yhtäjaksoinen massiivinen teräsrakenne. Silta on 117 m pitkä. Rakennelajina se on Suomen pitkäjänteisin levypalkkisilta. Siltaan kohdistuu taivutusrasitus, jota ei suunnitteluvaiheessa osattu varautua, koska auringonsäteet lämmittävät siltaa epätasaisesti. Kesällä varjonpuoleinen sivu saattaa olla useita lämpöasteita auringonpuoleista viileämpi. Silloin teräsrakenne pyrkii käyristymään. Laajenemisliike saattoi olla 5-7 cm. Asia korjattiin uudella ankkuroinnilla. Säännöllinen aikataulun mukainen junaliikenne käynnistyi Parikkala-Joensuu -rataosuudella 1967. 

Väylävirasto suunnittelee (2020) paikalle uutta ratasiltaa. Se rakennetaan nykyisen sillan ja maantiesillan väliin viisitoista metriä nykyisen sillan länsipuolelle.

 (Lähteet:  www.ympäristö.fi, http://kankaalanpekalta.blogspot.com/2017/02)

 Allaoleva kuva: Syrjäsalmen rautatiesilta/www.vaylavirasto.fi 

Syrjäsalmen sukelluskohde

Pyhäjärven tunnetuin ja yleisin sukelluspaikka on Syrjäsalmi. Sen maksimisyvyys on noin 8 m, mutta jo 100 m rautatiesillasta itään löytyy noin 20 m syvyyksiä. Muita tunnettuja ja hyviä sukelluspaikkoja ovat mm. Pirunkyökin jyrkkä penkka ja Näsö. Näsön pieni syvänne on noin 13 m ja Pirunkyökin maksimisyvyys noin 26 m. Pyhäjärven vaakanäkyvyys on muutamia metrejä. Parhaimmillaan päivänvalo ylettyy noin 16-18 m:iin. Näsö ja Pirunkyökki edellyttävät veneen käyttöä. (Lähde:  www.keskikarjalansukeltajat.fi)


Ukonniemen viinitarha

Totta se on – viini kasvaa Karjalassa! 

Ukonniemen Viinitarha sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Pyhäjärven rannalla. Seutu kuuluu ilmastoltaan ja kasvillisuudeltaan hedelmälliseen ja lämpimään Laatokan vyöhykkeeseen. Viininviljely pohjoisilla alueilla on haasteellista talven pakkasten ja Keski-Eurooppaa vähäisemmän lämpösumman takia. Viinitarhan perustamisen ajatuksena oli kokeilla voiko näin pohjoisessa avomaalla viljellä aitoja viiniköynnöslajikkeita. Ensimmäiset köynnökset istutettiin vuonna 2014. Alkuvuosien talvitappioiden ja erilaisten kokeilujen jälkeen määrä on kasvanut liki 500 köynnökseen.

 Tilan peltoja on viljelty jo 1830-luvulta lähtien. Rypäleet kypsyvät järveen viettävällä etelärinteellä ja saavat valoa ja lämpöä auringonnoususta auringonlaskuun. Tilalla pyritään luonnonmukaisuuteen viljelyssä ja viinin valmistuksessa. Siellä ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita eikä lisätä kirkasteita ja viinin annetaan hiljalleen suodattua itsekseen kypsymisastioissa.

 Viininviljely on levinnyt 2000-luvulla Tanskaan, Etelä-Ruotsiin ja Brittein saarille. Pohjois-Amerikkaan on perustettu satoja viinitiloja USA:n pohjoisosiin ja Kanadan eteläosiin alueille, joissa talvet ovat jopa ankarampia kuin Suomessa.  

(Lähde:  www.ukonniemenviinitarha.fi)

 

Yhteystiedot

Ukonniemi Vineyeard & Winery

Ukonniementie 10, 59800 Kesälahti

Juha Quist +358 50 590 3443, juha.quist@gmail.com

Ajanvaraukset:  ukonniemenviinitarha.fi

Ukonniemen Viinitarha. Kuva Juha Quist

Uukuniemen kalasatama

Hevoskalliossa aivan rajan tuntumassa sijaitsee kalasatama, josta saarissa mökkeilevät laskevat veneensä vesille. Venesatama on myös Uukuniemen venekerholaisten käytössä ja noin kuusi ammattikalastajaa käyttää satamarakennuksessa sijaitsevia EU:n hyväksymiä kalan käsittelytiloja, kylmävarastoja sekä jääkonetta, josta saadaan tarvittavia jäähileitä kalojen jäähdyttämiseen. Rakennuksen omistaa Parikkalan kunta, joka on antanut paikan Uukuniemen osakunnan käyttöön. Maksamalla vuosimaksun periaatteessa kuka tahansa saa avaimen taloon ja sen laitteiston käyttöönsä.

 Pyhäjärvestä pyydystetään pääasiassa muikkua, vaikka joskus rysällä saatetaan saada ahventakin. Uukuniemen alueella on noin 20 rysää, mutta talvella nuottaa vetää vain kaksi kalaporukkaa. Nuottakalastus onkin ollut Pyhäjärvellä vähenemään päin, mikä johtuu luontaisesta kannan vaihtelusta ja kalastajien ikääntymisestä. 

 Syyskuussa vesien jäähtyessä alkaa muikkujen mätipyynti, mikä on kalastajille kiireisintä aikaa, sillä tuolloin saaliiksi saadut kalat perataan itse niin, että mäti ja kala myydään erikseen. Puruveden savukala Kesälahdella on suurin Uukuniemen kalastajilta kalaa ostava yritys. Pyhäjärven muikkuja on voinut aika ajoin ostaa myös Niukkalan Salesta ja Papinniemen leirintäalueella niitä on välitetty eteenpäin lomalaisille .

(Lähde: wikipedia)

Uima- ja veneenlaskupaikkoja sekä virkistysalueita

Uimapaikat

–        Sortolammen uimapaikka, Sortolampi. Sortolammentie, 59800 KESÄLAHTI. Uimapaikalle on syksyllä 2018 rakennetut laituri (sis. hyppykoroke), nuotiopaikka, ulko-wc ja hyvätasoiset pukukopit. Alueella on kameravalvonta.

–        Taipaleen uimaranta, Pyhäjärvi. Taipaleenrannantie, 59800 KESÄLAHTI

–        Tokkarin uimaranta, Pyhäjärvi,  Pyhäjärventie 10, 59730 UUKUNIEMI

–        Papinniemen uimaranta,  Papinniementie 178, 59730 UUKUNIEMI 

(Lähde:  www.kitee.fi)

Veneenlaskupaikat

–        Syrjäsalmi

–        Piikkeensalmi (Sarvisalon sillan kupeessa)

–        Pajarinhovin ranta,  Pajarinniementie 1, 82430 PUHOS

–        Juurikkasalmi

–        Neulaniemi, 82580 Kitee

–        Tokkari,  Pyhäjärvi, Pyhäjärventie 10, 59730 UUKUNIEMI 

(Lähde: www.jarvilohi.fi)

Virkistyspaikat

–        Papinniemi, Papinniementie 178, 59730 UUKUNIEMI

 Vierasvenesatamat

–        Papinniemi, Papinniementie 178, 59730 UUKUNIEMI

–        Puhos, Majatalontie, 82430 KITEE