Kalastusmaaottelu Suomi-Venäjä

Lähde: Harri Kylliäisen haastattelu/Ulla Rauramo

Suomen ja Venäjän välillä käytiin 1990-luvun lopulla kahtena vuonna kalastuskilpailut, talvella pilkkien ja kesällä uistellen. Vastakkain maaottelussa olivat Sortavalan kaupunki ja Uukuniemen kunta. Sortavalan kaupunginjohtajana toimi silloin Valeri Varja ja Uukuniemen kunnanjohtajana Satu Prokopé (1997-2000). Kilpailut mahdollisti sotilasvirkamiesten hyvä yhteistyö rajan molemmin puolin. Suomen puolella asiaa hoiti uukuniemeläinen majuri Osmo Härkönen, joka toimi myös kilpailujen johtajana ja Venäjän puolella sujuvasti suomea puhuva rajavartioeversti Vasili Malinkin, jonka vanhemmat olivat aikoinaan muuttaneet silloiseen Neuvostoliitoon.

Kisajärjestelyt olivat vaativat, ja niihin osallistui suuri joukko vapaaehtoisia, myös haastateltava Harri Kylliäinen. Suomalaisilta osallistujilta vaadittiin rajan ylitykseen sekä passi että viisumi, jotka tarkastettiin normaalein rajamuodollisuuksin tullin ja rajavartioston toimesta. Kerran jännitys oli katossa, koska viisumit saatiin vasta myöhään pilkkikisaa edeltävänä iltana. Suomesta osallistujia oli parisen sataa kalamiestä, osa evakkoja ja osa Uukuniemeltä tai sen välittömästä läheisyydestä. Kisan aikana maihin ei saanut mennä. Osa evakoista yritti kisan aikana tutkailla entisiä kotikunnaitaan. Venäjän puoleisen kisajoukkueen suuruudesta ei ole tarkkaa tietoa.

Kaikki kilpailut käytiin Pyhäjärven Venäjän puoleisella puolella, jossa kalaa oli runsaasti, olihan sitä yli 50 vuotta pyydystäneet vain muutamat rajamiehet. Rajanylityspaikkoja oli vain yksi lähellä Uukuniemen kalasatamaa. Yksi suomalainen kilpailija, joka asui rajavyöhykkeellä, palasi kilpailusta suoraan kotiin ilman virallista paluutarkastusta rajalla. Hänet komennettiin takaisin ja passitettiin normaaliin rajatarkastukseen. Muilta kommelluksilta vältyttiin. Kesällä VIP-vierailla oli oma pursi, jolta kilpailuja voitiin seurata lounastaen rajavaltuutettujen seurassa. Kilpailijoiden viisumi oli kertaluonteinen, toimitsijoilla oli punaiset hihamerkit ja he saivat liikkua valvontaveneillä rajan yli vapaasti. Jokaisen kalakilvan voittivat venäläiset, jotka tiesivät paremmat apajat, mutta koska heille ei ollut myönnetty viisumeita, he eivät päässeet Suomen puolelle palkintojaan noutamaan. Puheita pidettiin kuitenkin runsaasti.