Pyhäjärven kalasto, linnusto ja perhoset

Kalasto

Lähde: Sjövik Rosanna et al: Karjalan Pyhäjärven vesienhoitosuunnitelma ja Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. 2023



Suomalaisia sananlaskuja

  • Ahvenen kutuun ja akan ottoon ehtii hitaampikin mies.
  • Isoo kalaa kannattaa pyytää vaikkei saiskaan.
  • Kolmantena päivänä kala ja vieraat haisevat.
  • Lohi ei ole kala, joka otetaan - se on kala, joka annetaan.
  • Lähti kuin hauki kaislikosta.
  • Pieniä ne on silakat joulukaloiksi.
  • Silakka se on talonpojan lohta.
  • Syvissä vesissä ne isot kalat uivat.
  • Syö särkee, se kasvattaa järkee.
  • Taloussiikoja, sanoi poika, kun särkiä onki.

Pyhäjärvellä luontaisesti esiintyviä lajeja ovat hauki, made, ahven, kiiski, siika, muikku, taimen, salakka, särki, lahna, pasuri, säyne ja kolmipiikki. Koekalastuksissa 2002 järvestä tavattiin myös kuore, nieriä, kuha, kivennuoliainen, mutu ja kivisimppu. Lisäksi järvessä esiintyy harjusta. Vesialueen tärkein talouskalalaji on muikku. Muikkukanta on vaihdellut menneinä vuosikymmeninä runsaasti. Vanha Pyhäjärven kalastajien sanonta onkin, että ”muikku tulloo ja männöö”. Muikkukannat ovat vahvistuneet vuoden 2004 ikäluokan myötä.

 Pyhäjärven kalakantoja on hoidettu hoitokalastusten lisäksi istutuksin. 2010-luvulta eteenpäin on istutettu pääsääntöisesti järvilohta (Vuoksen vesistön kanta), järvitaimenta (Vuoksen vesistön kanta), planktonsiikaa (Koitajoen kanta) sekä kuhaa. Istutusten rahoittajina ovat olleet pääasiassa osakaskunnat ja kalastusalueet, minkä lisäksi istutuksia on tehty myös toimenpidevelvoitteina ja kalatalousmaksuin.



Mahtava menneiden aikojen muikkusaalis. Kuva: Anu Parkkonen


Pyhäjärvessä esiintyy myös runsaasti täplärapua, joka on levinnyt tai sitä on istutettu luvattomasti valuma-alueella. Täplärapu kuuluu EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon (EU 2016/1141), ja sen istuttaminen uusiin vesiin tai siirtäminen esiintymisvesissään on kiellettyä. Muutamissa valuma- alueen lammissa ja joissa on jokirapukanta.

Pyhäjärven alue muodostaa Karjalan Pyhäjärven kalatalousalueen, jonka rajat on vahvistettu 13.12.2017. Kalatalousalueella on 57 osakaskuntaa ja 52 muuta vesialueen omistajaa.


Linnusto

Lähteet: Tuomas Lukkarinen, henkilökohtaisia tiedonantoja; Sjövik Rosanna et al: Karjalan Pyhäjärven vesienhoitosuunnitelma ja Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. 2023


Sanontoja linnuista

Lähde: saaressa.blogspot.com

  •  Aapiskukko
  • Baarikottarainen
  • Emämunaus
  • Haukankatse
  • Kotkannenä
  • Kukonaskel
  • Linnuntie
  • Mäkikotka
  • Nälkäkurki
  • Pesämuna
  • Rauhankyyhky
  • Teerenpeli
  • Untuvikko
  • Variksensaappaat

Pyhäjärven pesimälinnusto on suurelta osin tyypillistä karuille ja kirkasvetisille järville. Varsinkin alkukesän iltoina kuuluva kuikan huuto on tuttu Pyhäjärven ranta-asukkaille ja veneilijöille. Häiriöille alttiita kuikkia pesii järvellä muutamia kymmeniä pareja, mutta vain pieni osa saa yhden tai kaksi poikasta. Rantojen ja saarien näkyviä lintuja ovat rantasipi sekä kala-, selkä- ja harmaalokki sekä kalatiira. Selkälokin poikasista selviää vuosittain lentäviksi vain viidestä kahdeksaan. Se onkin luokiteltu erittäin uhanlaiseksi. Laulujoutsenia pesii useita pareja, ja alueella varttuneita poikueita näkee uimassa eri puolilla järveä vielä lokakuussa. Muita järvellä pesiviä vesilintuja ovat iso- ja tukkakoskelo, pikkulokki, naurulokki, tukkasotka, haapana, tavi, heinä- eli sinisorsa, nokikana, silkkiuikku ja telkkä sekä rumaa ääntä pitävä härkälintu. Kanadanhanhipoikueita tapaa kesäisin siellä täällä. Laji on istutettu Eurooppaan eikä sitä pidä sekoittaa muuttoaikoina runsaana esiintyvään valkoposkihanheen. Vaikka Pyhäjärvi on niukkaravinteinen, sen matalille rannoille on paikoin kehittynyt järviruokokasvustoja, jotka tarjoavat pesimäpaikkoja ruskosuohaukalle ja touko- ja kesäkuussa kumeasti ääntelevälle kaulushaikaralle. Kalasääsken eli sääksen on helppo siepata matalissa rantavesissä uiskentelevia säyneitä. Pyhäjärven rannoilla ja lähialueilla onkin yksi Suomen tiheimmistä sääksikannoista. Pesiviä pareja on Suomen puolella ainakin 15.

Pyhäjärven rannoilla esiintyviä kahlaajalintuja ovat rantasipi, valkoviklo, taivaanvuohi ja metsäviklo. Metsälinnustoon kuuluvat mm. metsäkirvinen, punakylkirastas, räkättirastas, kirjosieppo, hernekerttu, pajulintu, tiaiset, peippo, punavarpunen, sirittäjä ja puukiipijä. Rantametsät tarjoavat paikoin otollisia pesimäpaikkoja valkoselkätikoille. Lajin kanta on maassamme vahvistunut, minkä vuoksi kanta luokitellaan nykyisin vaarantuneeksi.



Lehtipuuvaltaisten metsien tyypillinen laji on lehtokurppa. Lehtojen tyyppilajeja ovat mm. voimakkaasti uhanalaistunut kuhankeittäjä sekä toisaalta yleistynyt pikkusieppo. Rantapensastojen tyypillinen laji on pajusirkku. Lajistossa on myös äärimmäisen uhanalainen peltosirkku sekä pohjansirkku. Petolinnuista merkittävimpiä lajeja ovat ruskosuohaukan lisäksi hiirihaukka ja nuolihaukka.

 Monet Pohjois-Venäjällä runsaina pesivät linnut muuttavat keväisin ja syksyisin maamme kaakkoisrajan tuntumassa. Näkyvimpiä ovat voimakkaasti runsastuneet valkoposkihanhet. Niitä muuttaa alueen yli jopa satojatuhansia, ja osa jää pelloille verottamaan tulevaa viljasatoa. Muita yleisinä muuttavia hanhia ovat sepel-, tundra- ja metsähanhi. Laulujoutsenia näkee komeina ja äänekkäinä auroina. Pienemmistä vesilintulajeista mainittakoon alli ja mustalintu, joita levähtää välillä tiheinä parvina järven selällä. Pyhäjärven kautta muuttavien merimetsojen määrä on viime vuosina kasvanut selvästi, ja muutamia pesimättömiä nuoria lintuja jää nykyisin Pyhäjärvelle viettämään kesää.

 Pyhäjärven reitin valuma-alueella sijaitsevien Natura 2000 -alueiden suojelun perustana olevat lintudirektiivin 2009/147/EY 4 artiklan (LiD) ja luontodirektiivin 1992/43/ETY liitteen II mukaiset lajit on lueteltu Karjalan Pyhäjärven vesienhoitosuunnitelma ja Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelman liitteessä 11.

Kalasääksen pesä. Kuva: Ulla Rauramo

Perhoset

Lähde: Colliander Hans et al: Kesälahden perhoskirja. 2023

Perhosia on maailmassa yli 180 000 lajia. Suomen Perhostutkijain seura aloitti perhosten valtakunnallisen seurannan 1991. Seurantaa voi tehdä kuka tahansa, kunhan vain tunnistaa lajin. Tähän mennessä yli 1100 vapaaehtoista on lähettänyt tietoja runsaat 30 vuotta perhosten levinneisyydestä ja runsaudesta Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan (Laji.fi). Havaintoja ja havainnoitijoita toivotaan enemmän Pohjois-Karjalasta, erityisesti Enosta, Ilomantsista ja Lieksasta.

Kesälahden ruudulla 686:65 seurantaa ovat tehneet Hans Colliander ja Mika Karttunen vuodesta 2003 lähtien. Taipaleenselkä ja lukuiset lahdet peittävät yli puolet ruudun pinta-alasta. Maata on vain ruudun laidoilla mukaan lukien idässä oleva Sarvisalon saari. Kirjassaan Kesälahden perhoskirja (Livonia Print 2023) perhosmiehet sanovat: ”Maa-alueiden vähäisyydestä huolimatta emme tietenkään ole pystyneet hallitsemaan koko ruutuamme, mutta havaintojen vertailukelpoisuuden vuoksi olemme pyrkineet vuosittain kartoittamaan kutakuinkin samat alueet. Ydinalueena on ollut Totkunniemen kyläalue*).”

Viikoittaiset laskennat suoritetaan toukokuun alkupuolelta syyskuun alkuun aurinkoisella, lämpimällä ja mahdollisimman tyynellä säällä. Perhosmiehet ovat havainneet Kesälahden ruudullaan kaiken kaikkiaan 74 eri lajia! Systemaattisessa järjestyksessä ne ovat ritariperhoset, paksupäät, kaaliperhoset, täpläperhoset, aitotäpläperhoset, verkkoperhoset, luotsiperhoset, häiveperhoset, heinäperhoset, sinisiipiset, kultasiivet ja nopsasiivet.

*) Totkunniemen kyläalue on Ympäristöministeriön mietinnössä luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi

Tiesitkö että

  • Suomessa on satakunta päiväperhoslajia
  • runsaslukuisin laji on tesmaperhonen (Suomen Luonnon kuva yllä)
  • kehitys munasta toukaksi kestää noin kaksi viikkoa. Talvehtiva lajit voivat viipyä tässä kehitysvaiheessa puolikin vuotta
  • aikuiset perhoset elävät tavallisesti viidestä päivästä kahteen viikkoon, jotkut lajit kuukaudesta puoleentoista
  • (perhos)niittyjä oli 1950-luvulla 300 000 hehtaaria ja nykyisin enää 20 000 hehtaaria
  • perhoslaskennat kertovat ympäristömme muuttumisesta ja paljastavat ihmisen kannalta epäedullisia muutoksia