Valamon munkit Pyhäjärvellä kalassa

Lähteet: Kyllikki Paajanen: Kesälahden kotiseutuhistoria; Veikko Saloheimo: Kesälahti vanhan Venäjän ja Ruotsin vallan aikana. Kesälahtiseura 2019; Sirpa Suomalainen: Nyt kutee tuomilahna. Karjalainen 25.5.2011; Kirsti Taskinen: Puruveden jalokivi, Käräjäkallio, 2004; Juha Quis:, henkilökohtaisia tiedonantoja

Valamon luostarilla oli 1400-luvulla lukuisia alaluostareita Karjalassa. Luostari omisti 1500-luvulla Purujärvellä viisi taloa ja kalastamon Kesälahdella. Eräänlaista ortodoksisen kirkon juridista luopumista vanhoista alueellisista oikeuksistaan merkitsi esimerkiksi se, että Valamon luostari luovutti Kousanjoen lihavien lahnojen kalastusoikeutensa 1630 talonpoika Ignato Baurilofille.

Valamon munkit tulivat keväisin lahnojen kutuaikaan Lahdenpohjasta ja Laatokaltakin kalastamaan Ylä- ja Alakousalle eli Hanelinlammelle, Mustolanjoelle, Pyhäjärvelle ja Hiiskoskenjoen kautta jopa Orivedelle asti. Perimätiedon mukaan munkit tallensivat syyssaaliinsa järveen pistävän niemen etelärinteelle. Siellä kuopat, ns. pantiokuopat näkyvät vielä 2000-luvulla. Perinnettä täydentää paikannimi Munkinhauta Varmonniemessä Honkaniemen tyvessä. Hanelinlampi eli Ala-Kousa ollut aikojen alusta asti lahnojen kutupaikka.

Perimätiedon mukaan myös Ukonniemessä on munkkien kalanhapatushautoja. Munkkien tynnyreissä maakuoppiin säilömä hapankala haisi pahalle, mutta maistui hyvälle ruotsalaisen hapansilakan eli surströmmingin tapaan. Hapankaloja käytiin hakemassa sitten talvella. (Ruotsin Pohjanlahden rannikolta peräisin olevan perinneruoka syntyi ilmeisesti vahingossa, kun suolaa ei riittänyt silakkatynnyriin. Silakka alkoi käydä tynnyrissä, mutta koska ruoasta oli pulaa, kalat syötiin. Yllätykseksi kala ei ollutkaan pilaantunut vaan hapantunut. Huhut uudesta ruokalajista levisivät, ja koska suola oli hinnoissaan, vähävaraiset alkoivat säilöä silakkaa hapattamalla.)

Entisaikaan lahna oli niin arvostettu kala, ettei sen kutuaikaan saanut kirkonkellojakaan soittaa, mutta nykyisin se ei tahdo kelvata kenellekään. Ahti Kanervo poistokalasti lammesta ennen kuolemaansa 3000 kg lahnoja vuoden 2020 aikana, mikä vähensi huomattavasti järven fosforimäärää.